Aamu lähti käyntiin, no huonosti aamukahvin kaaduttua kannettavan viereen (ei onneksi kuitenkaan kannettavan päälle) ja toteamalla jälleen kerran miten voi väsyttää vaikka univelkoja onkin koittanut kuroa kiinni, aivot tuntuu olevan jonkinsortin kohmeessa. Onneksi on kuitenkin vapaapäivä! Olenkin lueskellut lempiblogeja läpi ja koittanut vältellä imuria. Täällä täytyy nimittäin tänään siivota ennenkuin Henri tulee kotiin ettei se huku tänne tavaroiden sekaan. :-D
Olimme E:n kanssa viikonloppuna kahden ystäväpariskunnan kanssa Tukholmassa. Matka oli oikein kiva, tällä kertaa shoppailuun ei vaan keskitytty niin paljon vaan lähinnä kahviloihin, ravintoloihin ja olemiseen. Joskun kun lähimmäisiä ei ehdi nähdä tarpeeksi kaiken muun keskellä... Mutta kyllä shoppailuun jäi vähän aikaa siinä sivussa. ;-)
Kuva: Google
Viimeviikolla yksi rakkaimmista ystävistäni synnytti pienen prinsessan ja olen tänään menossa heitä katsomaan. En malttaisi odottaa, että saan pidellä pienenpientä tyttöä sylissä...
Meille on kovasti vihjailtu ja kyselty lapsista, varsinkin perhe ja suku. Kai he ajattelevat, että "olisi jo aika" kun olemme jo jonkin aikaa toisiamme kestäneet? ;) Mutta vielä ei ole sen aika, jossain vaiheessa kyllä. Yritämme nyt ensin päästä asettumaan jonnekin missä lapsen olisi turvallista kasvaa... Täällä mainitsin siitä asunnosta josta teimme tarjouksenkin mutta se on menneen talven lumia ja nyt kevät puhaltaa uusia tuulia elämäämme; E saattaa joutua työkomennukselle ulkomaille ensi vuodeksi. Tämä on vielä aika auki ja olemme pitäneet asiasta matalaa profiilia vielä. Kaikki kuitenkin selviää kevään mittaan.
Onpas aika vierähtänyt tätä kirjottaessa, nyt kuitenkin on suljettava kone ja alettava touhuamaan, Henrikin täytyy hakea hoidosta.
Arkeen on nyt palattu loman jälkeen, olin tänään jo toimistolla ja loppiainenhan on vielä keskiviikkona. Vähän on vielä normaalirytmi kuitenkin hakusessa. Heräsin äsken scannerin hurinaan enkä saanut enää unta... E siis scannaili työjuttuja olohuoneessa tuolla vanhalla Canonin rämällä josta kyllä lähtee ihan kamala ääni.
Mut on vallannut aivan kamala matkakuume! :-)
Kuva: Google
Joululomalla pohjoisessa oli puhetta perheen kanssa heidän mahdollisesta lomasta Argentiinaan kesällä, siihen on kuitenkin niiiiiin pitkä aika. :-D Aiemmin päivällä tutkin eri matkatoimistojen sivuja. Haluaisin ennen kesää käydä ehkä Italiassa tai Rodoksella...
Edelleen kipeänä Henri (koiramme) kainalossa ajattelin tehdä seuraavan kyselyn joka on monessa blogissa pyörinyt, minua ei vain ole kukaan haastanut mutta ei anneta sen häiritä. :-)
1. Kolme viimeistä ostostani: Maito, kiivit ja tuoremehu
2. Isoin julkkis, jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni: Ei taida ketään sellaista löytyä
3. Viimeksi googlasin: Konjakkikastikkeen ohjeen...
4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni on ollut: Hmmm, varmaan aikoinaan Stockmannilta sovittamani housut jotka jätin jostain syystä ostamatta, tulin katumapäälle kuitenkin ja E kävi sitten ne ostamassa jälkeenpäin. Housut oli ihan väärät joita olin sovitanut ja kokokin oli päin metsää :-D
5. Käsilaukussani on: (tämä riippuu hyvin paljon siitä minne olen menossa, töihin, juhlimaan vain kaupungille...) yleensä kuitenkin: kaksi puhelinta, toinen työasioihin ja toinen on oma, avaimet, kalenteri, meikkejä ja milloin mitäkin pientä sälää :-)
6. Suosikkikatuni koko maailmassa on: Nyt kallistun Lontoon Oxford Streetin puolelle
7. Hienoin/kallein ostokseni on: varmaankin tuleva asuntomme mutta vielä on kaikki sen verran epävarmaa että ei voi varmaksi sanoa, niin sanon, että tämä kannettava
8. Olen riippuvainen: kahvista, kalenteristani, liikunnasta...
9. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla: Apua nämä on vaikeita!! Klassinen, mukava, kolmatta en keksi millään
10. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa, se olisi: Stockmann
11. En ole ikinä ostanut mitään: Mistä en todella pidä
12. Parhaat outlet-löydöt teen: Iittalasta
13. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin: Blake Lively
14. Seuraava suuri hankintani on: Asunto
15. Tyyli-ikonini on: mm. Olivia Pelrmo, Blake Lively, Coco Chanel...
16. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän: Ihania ballerinoja
Nyt on mieli todella, todella maassa; tänään pitäisi juhlia vuoden vaihtumista täällä meillä mutta minuun on iskenyt vatsatauti. En usko kokevani ihmeparantumista ja pystyväni laittautumisen kautta pukemaan uutta ihanaa uuden vuoden mekkoa päälleni ja emännöimään juhlia. Jääkaappi on täynnä mitä herkullisimpia ruokia ja juomia mutta juhlat on peruttu, huoh. Juhlimme siis miehen kanssa täällä kotona kahdestaan koiramme kanssa. :-)
Kuva: www.pikseli.fi
Joulun välipäivät osoittautuivatkin kiireisimmiksi mitä osasin odottaa. Joulu meni niin rauhallisesti, ettei tämä pudotus kaiken stressin ja muun keskelle ollut kamalan mieleinen - elämässä kun joskus tulee vastaan odottamattomia asioita. Blogimaailmaan kuitenkin uppouduttuani näin uuden vuoden alla, on mahdotonta olla törmäämättä erilaisiin uuden vuoden lupauksiin, menneen vuoden muistelemisiin yms. Itse ajattelin näin kipeänä tehdä myös jotain hieman samantyylistä ja (vähän ympäripyöreästi ja lyhennettynä) muistella tapaamistamme poikaystäväni kanssa, vuosipäivämmekin osuu sopivasti tammikuulle. ;-)
Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi sinä keväänä ja lähdössä kesäksi lomailemaan sukulaistemme luokse ihanaan Argentiinaan. Argentiinassa olen viettänyt kesiä lapsuudestani mutta sinä kesänä lähdin matkalle ihan yksin, aina ennen olin matkustanut perheen kanssa, myöhemmin kahdestaan siskoni kanssa kun olimme siihen tarpeeksi vanhoja. Matkustelu on ollut aina osa elämääni mutta se oli ensimmäinen kerta kun lensin yksin. Lähtiessäni minun oli tarkoitus palata kotiin elokuussa ja aloittaa pääsykokeisiin lukeminen. Ensimmäiset kuukaudet vetelehdin vain. Otin aurinkoa, luin, uin, söin ja juhlin. Tuolloin minulla ei oikeastaan ollut mitään tietoa mitä elämältäni oikeasti halusin tai päätyisin tekemään ja näin jälkeenpäin ajatellen olen muuttunut niistä ajoista todella paljon kunnianhimoisemmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi. Ehkä vuodet ja "aikuisuus" on sen tehnyt...?
E (poikaystäväni) oli tullut Argentiinaan jo aikaisemmin sinä vuonna työharjoitteluun erääseen ravintolaan. Tuolloin jo hänen intohimonsa oli ruuanlaittaminen ja on edelleenkin.
Koska loman aikana minulla ei ollut pahemmin mitään velvotteita, helposti illalla alkanut juhlinta venyi aamuun saakka jolloin serkkuni kanssa hiivimme kotiin nukkumaan. Kuumuus ja jatkuva juhlinta otti kyllä veronsa mutta se ei meitä estänyt. Yksi suosikkipaikkamme aloittaa ilta oli E:n ravintola missä usein kävimme syömässä ja seuraavana aamuna aamupalalla päästyämme ylös sängystä.
Aloimme E kanssa tapailla ravintolan ulkopuolella ilman muita seurueeseen yleensä kuuluneita ja välimme lähenivät.
Elokuun loppu läheni kokoajan ja minun oli määrä palata silloin takaisin kotiin Suomeen. E:n työharjoittelu kesti vuoden loppuun asti mikä merkitsi siis sitä, että hän oli Argentiinassa vielä joulukuuhun asti.
Sukulaistemme puolesta olisin voinut jäädä vielä vaikka kuukaudeksi heidän luokseen asumaan mutta vanhempani kotona olivat eri mieltä. Alunperin kun olimme sopineet paluun ajankohdan ja sitä ei muutettaisi. Yritin kaikkeni; vakuuttelin vanhemmileni hankkivani töitä Argentiinasta tai hakeutuvani kouluun, edes jollekin kielikurssille mutta mikään ei kääntänyt heidän päätään. Palaisin siis elokuun loputtua kotiin joko yksin tai sitten siskoni hakemana. Viimeisenä yrityksenä suostuttelin E:n jättämään työharjoittelun kesken ja tulemaan kanssani Suomeen (mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli todella itsekkäästi pyydetty, mutta olin niin rakastunut ;-)) mutta suurta intohimoaan E ei ollut valmis jättämään, edes minun takiani (siihen astinen vuosi Argentiinassa oli nimittäin ollut hänelle niin hyvä ponnahduslauta tulevalla urallaan ja se vain parani vuoden loppua kohden...) Tästähän minä sitten loukkaannuin hyvin verisesti ja vedin liian nopeita johtopäätöksiä ja lähdin marttyyrinä takaisin kotiin. Siskoni ei siis tarvinnut tulla hakemaan minua ja vaikka en sitä silloin myöntänytkään, olin särkenyt sydämeni. Luulin, että emme näkisi enää koskaan E:n kanssa.
Suomeen palattuani täysin rahattomana aloitin lukemaan pääsykokeisiin ja pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan alaa joka myöhemmin osoittautui täysin vääräksi. Muutin pois pohjoisesta vanhempieni luota opiskelemaan pääkaupunkiseudulle.
Seurustelin tuolloin erään toisen miehen kanssa kun kuulin Argentiinassa asuvalta serkultani, että E oli palannut Suomeen. Kaikesta huolimatta, väärinymmärryksistä, erimielisyyksien, draaman, ja muun epämääräisen sählingin jälkeen saimme välimme toimimaan E:n kanssa ja olemme vielä näiden yli 6 vuodenkin jälkeen edelleen yhdessä ja onnellisia. Kun E oli juuri palannut Argentiinasta mietin todella oliko kaikki todella sen arvoista, niin paljon välillämme on ehtinyt tapahtua, huonoa niinkuin myös hyvää. Mutta jos näitä asioita ei olisi välillämme koskaan tapahtunut, tuskin olisimme tässä. Tammikuussa olemme olleet yhdessä 7 vuotta enkä voisi olla onnellisempi. ♥
Kuva: Google Kuume alkaa nousta taas joten menen hetkeksi lepäämään jos olo tästä edes vähän paranisi.
Joulu oli kaikinpuolin mukava. Poikaystävä saapui koiramme kanssa kotipohjoiseen aikaisin keskiviikkoaamuna ja koko päivä melkein hurahtikin sukulaisia ja ystäviä nähdessä. Meillä on aika iso suku josta suurin osa on pohjoisessa ja vanhoja ystäviäkin on sinne jäänyt muutettuani etelään, heitä ei tietenkään aina ehdi nähdä pitkän välimatkan takia mutta nyt olin niin onnellinen pitkän tauon jälkeen. :-)
Aattona söimme riisipuuron, saunoimme, lepäilimme, söimme, avasimme lahjoja, pelasimme lautapelejä (Cluedo on yksi suosikkini!), söimme ja söimme. :-D Lahjojakin sain, odotettua enemmän- olen siis kai ollut ihan kiltti? Erityisesti kaksi yhteisesti saamaamme lahjaa yllättivät; Olen unelmoinut omasta Iittalan Sarpaneva-padasta niin kauan kuin jaksan vain muistaa ja tänä vuonna joulupukki sen meille toi. ♥
Toinen yllätys yhteiseksi oli Arabian Paratiisi liemimalja joka kruunaa kattauksemme. ♥
Molemmat tulevat varmasti olemaan kovassa käytössä, ensimmäisen kerran jo varmasti uutena vuotena.
Paluu arkeen kokonaan tapahtuu oikeastaan vasta tammikuussa jolloin palaan töihin. Tulevalla viikolla ennen uutta vuotta ehdin vielä tehdä viime hetken järjestelyt koskien juhlia. Järjestämme siis täällä meillä uutena vuotena juhlat joihin tulee 10-12 ystävää ja pari pientä tarjoiltavaa ja muuta puuttuu enää. Huomenna lähden siis hankkimaan loput tarjoiltavat ja varmasti katson aletarjonnnan samalla! Mies on luvannut hankkia juomat uv:ksi, saa nähdä miten se onnistuu kun viime vuonna hän ryntäsi n. 10 minuuttia ennen Alkon sulkemista kauppaan ja eihän siellä enää mitään ollut! Tai sellaista jota olisi pitänyt hankkia. Olenkin nyt vihjaillut, että menisi hyvissä ajoin kaikki hankkimaan alkuviikosta eikä jätä viime tippaan mutta vastaukseksi saan vain lyhyitä mutinoita uuden joululahjaksi saadun pleikkarin ääreltä. Hyvä kun pystyi keskittymään kotiin ajamiseen kun oli niin kova hinku päästä kotiin äkkiä pelaamaan sitä! :-D Kuvat: http://www.iittalahomeshopping.com/epages/iittala.sf
Viikonloppuna ehdin pitkästä aikaa olla kunnolla kotona. Launtaina katsoin Vicky Cristina Barcelonan joka oli ihana, tykkäsin tosi paljon.
Kuvat: Google
Sunnuntaina teimme joulusiivouksen, paketoimme lahjat ja lähdin yöjunalla tänne pohjoiseen. Poikaystävä tulee koiramme (ja loppujen lahjojen) kanssa keskiviikkona perässä. Nyt aion keskittyä perheeseen ja lepäilyyn kunnolla, eli:
